Päivän Björn on kuvattu liksapäivänä, Björn on Ruskeasuon Tebarilla menossa pullakahville ja havaitsee tyytyväisenä dieselin hinnan laskeneen, mahtuuhan tankkiin lähemmäs sata litraa kuitenkin.

Whitney muuten järkkäsi vanhanaikaiset eli ei tule jatko-osia Bodyguardiin vaikka olen jo parikymmentä vuotta sitä salaa odotellut. Voin yhtä hyvin tuoda tämän puolen itsestäni esille tässä.

Ilahduin tuossa lukiessani että vinyylit (levyt, ei suukapulat ja/tai kaasunaamarit) ovat arvossaan taas. Nyt ei puhuta tuohesta vaan käsitteestä eli fyysisestä stuffista itsessään. Lataaminen, Youtube jne ovat toki kivoja mutta inflaatio on iskenyt jo vuosia sitten ja mitä helpommin asiat menevät sitä laiskemmaksi muutut, siksi tietty vaivannäkö tulee aina pitää mielessä. Tässä tosiaan puhutaan sisällön arvosta eli ympyrä on sulkeutumassa, sitä myöden sanoisin että artistitkin muuttuvat otsikkoriville kirjoitettavasta, selaimen arvattavasta tekstinsyötön avittavasta koodista aidoiksi jälleen ja voi kaivaa kuluneet Priest-paidat taas UFFin laatikon pohjalta sillä ei ne tälle sukupolvelle kelvanneet, kuinkas olisivat voineetkaan.

En halua luonnollisestikaan syyttää ketään, näille youngstereille vinyylit ovat progressiota siinä missä itselleni retroa ja ajanvietettä maksatulehduksen odotuksen ohella, kaikella voi antaa hinnan mutta arvo ei tule itsestään. Fact’s a fact.

Everything’s forgotten, especially the facts.

Guggenheimko Helsinkiin?

Elikkä taivaankappaleiden asennot muihin vastaaviin ja horisonttiin nähden, näiden mukaan rikastetaan iltapäivälehtien ylijäämätiloja. Tuntuu että näissä löytyy liikaa tulkinnanvaraa eikä tietoja pysty syntymän jälkeen enää päivittämään tai edes tarkastelemaan uudelleen, kenties tällä kertaa vaikkapa ennaltamääriteltyjen promillerajojen rajoitteissa. Olisi siis pitänyt syntyä joskus toiste, jos ollenkaan.

Kiinalaisen horoskoopin mukaan sijoitun tiikerin listalle. Niinpä, aina väärällä puolella kaltereita. Skidit höröttävät nenänkaivelun ohessa kun meikäläinen safkaa raakoja jäniksiä omissa jätöksissäni ja viimeisen päivän tullessa kytkintä käännettässä rectumissa tuntuu lämmin sykähdys anturin jaellessa 20000 volttia ja päädyn ryijyksi. Toisaalta, ei se normielämästä eroa kovinkaan paljoa, ehkä symbolisesti. Eli ei nuo itämaalaisetkaan hommaa hoitaneet aikoinaan mitenkään kiitettävästi, kiitti vaan näin jälkikäteen.

Tuossa viihdettä, makupaloja apinoille, kyllä, vältit sähköshokin-toistaiseksi. Sir Cozy Powell (RIP), henkilökohtainen inspiraationlähteeni kaikelle musiikintapaiselle, esiintyy edukseen kuten muutkin bändin heebot. Gary Barden toimii kaikkien anorektikkojen ja ulkonäkörajoitteisten esikuvana ja näyttää vielä nauttivankin siitä, hienoa. Turhat rasvat ja säilöntä-aineet tuleekin kuitata ekologisella hampulla niin pysyy toden totta kuosissa. Kuvattu siis 1981 fritzien telkkuun joten erinomainen kuva ja ennen kaikkea äänenlaatu, settilistakin löytyy tuosta. Miinuspuolena tietenkin tuo nimen väärinkirjoitus koko otsikossa mutta saattaa olla että tuon videon alkuperäinen lataajakin on tosi hoikka. Eikä se todellakaan laatua pahenna. Tilutilu.

Katsotaan ja seurataan tilannetta; viimeinen vuosi vihdoin? Tunnen katastrofien jo rakentuvan. Aion hankkia radion jossa on riittävän tehokkaat kaiuttimet, raahata sitä mukanani Antti Tuiskua reivittäen ja katsoa kuinka kauan kestää ennenkuin Hackman löytää tiensä selkääni.

Yhteiskunnallisten ennakkomääritelmien mukaisesti tämä kuuluisi; hyvä Tuomas lekan juopi, viranomainen pois Tuomaksen viepi. Tilastojen mukaan väkivalta kukoistaa näinä ihanan joulun aikoina, hosutaan kuin viimeistä päivää jotta saadaan näennäiset ja väkinäiset järjestelyt edes välttävästi hoidettua ja odotetaan korkin aukeamista jonka seurauksena lähdetään viimeistään aamuyöstä hakemaan kirvestä liiteristä setien ja tätien lässytyksen kiristäessä heikkoja hermoja tiettyyn pisteeseen asti ja sen jälkeen alkaa toden totta tapahtumaan.

Itsetuhoisuus on ihmiskunnan vitsaus ja sen jälkeen tai vaihtoehtoisesti jo ennen tätä ilmiötä pidetään huolta muiden tuhoamisesta, pääasia on että tuhotaan, henkisesti ja fyysisesti. Pahoin pelkään että tämä järjestetty oravanpyörä kasvaa kasvamistaan ja ainoa vaihtoehto on laittaa talla pohjaan ja toivoa että jossain vaiheessa peruutuspeilistä häämöttää vain ripeästi pienentyvä aukollinen kaide ja rotkon reuna, tässä tapauksessa rotkon reunan ulkopuoli.

Läsnäolo ja rauhallisuus on hautautunut maallisen keräilykrääsän alle jo aikoja sitten kaupallisuuden ehdottoman luisen käden virittäessä silmälappuja vanhojen kaakkien ohimoille samalla suitsia kiristäen, kannusten hivellessä ilkeästi kylkiluita pakottaen eteenpäin kohti markkinatalouden tunnelin päässä heikosti loistavan ihmismielen tulevaisuuden ja pelastuksen hehkulampun loistetta kohti.

Valitse siis tarkoin miten joulua vietät.

Hyvää joulua.

Ainoa Oikea Asenne

Sometimes you never fall and ah you’re the lucky one, but sometimes you want it all you’ve got to reach for the sun

And find the Sacred Heart

Lips! The Man. Isot pojat eivät antaneet lämppärille soundia, stroboja, volyymia ja tuskinpa jo keski-ikään ehtineitä bändäreitäkään sillä saattaisihan tässä käydä vanhanaikaiset jolloin lämppäri päihittäisi pääesiintyjän? Mihin itsevarmuus on kadonnut? Miksi ainaista ali-arvostamista?

Tottakai siinä sitten kävikin näin. Ei ollut Saxonin vika tai mitään, Anvil vaan veti uskomattomalla ennakkoluulottomuudella ja asenteetta eli käytännössä kaikki henkinen irtaimisto sai kyytiä ja mies hymyili koko setin ajan. Oli rumpusooloa (joidenkin mielestä niin eighties mutta hitto soikoon, sieltähän nämä tulevat!) ja dildolla vedetty Lipsin skebasoolo, ei ei ei, ei tuohon pysty kukaan muu. Anvil antoi musiikille ja esiintymiselle arvonimen Nautittava, tällaista ei olla koettu aikoihin.

Saxon itse veti parituntisen läpi äärimmäisellä tarkkuudella ja teknisellä täydellisyydellä. Soundit oli kohdillaan kuten Biffin luonteellinen mahtipontisuus ja olemus joka herätti kunnioitusta kuten poikien soittotaito yleensäkin. Setistä ja esiintymisestä ei puuttunut mitään, ei mitään.. paitsi Anvil. Onhan se hieman väärin verrata mutta fakta on fakta.

Settilistoja en jaksa enää kopioida joten tuossa nuo suoraan; Anvil ja Saxon.

Illalla Anvil ja Saxon, hieno sunnuntai. Joutuu varomaan punssin kanssa sillä huomisen perinteinen vapaapäivä lankeaa aina jonkun ansiotyöläisen hartioille, omasta mielestäni tuon pitäminen vapaana on perin itsekästä ja osoittaa kertaalleen perimmäisen ihmisluonteen ja sen kurjat piirteet, ikään kuin tämä tulisi aina näinä aikoina kaapista. En siis saanut sitä vapaaksi.