Päivän Björn

Duunimatkalla oli hämmentävän vähän porukkaa liikenteessä. Joko on taas jotkin lakisääteiset lomat tai sitten ei ole duunia enää, näin ollen luulisi ainakin notkuvat päissään tuolla pysäkeillä tai ainakin näin minä tekisin tai tulen tekemään.

Päivän Björn on kuvattu liksapäivänä, Björn on Ruskeasuon Tebarilla menossa pullakahville ja havaitsee tyytyväisenä dieselin hinnan laskeneen, mahtuuhan tankkiin lähemmäs sata litraa kuitenkin.

Tyytyväinen Björn

Katkeran ja Unohdetun Vanhuksen Raivoisaa Tilitystä

Ei tuo otsikko nyt ihan pidä paikkaansa, en ole niin unohdettu ainakaan toistaiseksi.

Whitney muuten järkkäsi vanhanaikaiset eli ei tule jatko-osia Bodyguardiin vaikka olen jo parikymmentä vuotta sitä salaa odotellut. Voin yhtä hyvin tuoda tämän puolen itsestäni esille tässä.

Ilahduin tuossa lukiessani että vinyylit (levyt, ei suukapulat ja/tai kaasunaamarit) ovat arvossaan taas. Nyt ei puhuta tuohesta vaan käsitteestä eli fyysisestä stuffista itsessään. Lataaminen, Youtube jne ovat toki kivoja mutta inflaatio on iskenyt jo vuosia sitten ja mitä helpommin asiat menevät sitä laiskemmaksi muutut, siksi tietty vaivannäkö tulee aina pitää mielessä. Tässä tosiaan puhutaan sisällön arvosta eli ympyrä on sulkeutumassa, sitä myöden sanoisin että artistitkin muuttuvat otsikkoriville kirjoitettavasta, selaimen arvattavasta tekstinsyötön avittavasta koodista aidoiksi jälleen ja voi kaivaa kuluneet Priest-paidat taas UFFin laatikon pohjalta sillä ei ne tälle sukupolvelle kelvanneet, kuinkas olisivat voineetkaan.

En halua luonnollisestikaan syyttää ketään, näille youngstereille vinyylit ovat progressiota siinä missä itselleni retroa ja ajanvietettä maksatulehduksen odotuksen ohella, kaikella voi antaa hinnan mutta arvo ei tule itsestään. Fact’s a fact.

Everything’s forgotten, especially the facts.

SRGF

Tuossa melkoisen perinpohjaista spekulointia. Kenties hieman liian asenteellista mutta fakta on fakta ja numerothan sen todeksi osoittavat.

Guggenheimko Helsinkiin?

Tähtimerkit Ja Kuinka Minua Huijattiin

Horoskoopin mukaan sunnuntait ovat onnenpäiviäni. Taas ihan vtusti metsään.

Elikkä taivaankappaleiden asennot muihin vastaaviin ja horisonttiin nähden, näiden mukaan rikastetaan iltapäivälehtien ylijäämätiloja. Tuntuu että näissä löytyy liikaa tulkinnanvaraa eikä tietoja pysty syntymän jälkeen enää päivittämään tai edes tarkastelemaan uudelleen, kenties tällä kertaa vaikkapa ennaltamääriteltyjen promillerajojen rajoitteissa. Olisi siis pitänyt syntyä joskus toiste, jos ollenkaan.

Kiinalaisen horoskoopin mukaan sijoitun tiikerin listalle. Niinpä, aina väärällä puolella kaltereita. Skidit höröttävät nenänkaivelun ohessa kun meikäläinen safkaa raakoja jäniksiä omissa jätöksissäni ja viimeisen päivän tullessa kytkintä käännettässä rectumissa tuntuu lämmin sykähdys anturin jaellessa 20000 volttia ja päädyn ryijyksi. Toisaalta, ei se normielämästä eroa kovinkaan paljoa, ehkä symbolisesti. Eli ei nuo itämaalaisetkaan hommaa hoitaneet aikoinaan mitenkään kiitettävästi, kiitti vaan näin jälkikäteen.

Tuossa viihdettä, makupaloja apinoille, kyllä, vältit sähköshokin-toistaiseksi. Sir Cozy Powell (RIP), henkilökohtainen inspiraationlähteeni kaikelle musiikintapaiselle, esiintyy edukseen kuten muutkin bändin heebot. Gary Barden toimii kaikkien anorektikkojen ja ulkonäkörajoitteisten esikuvana ja näyttää vielä nauttivankin siitä, hienoa. Turhat rasvat ja säilöntä-aineet tuleekin kuitata ekologisella hampulla niin pysyy toden totta kuosissa. Kuvattu siis 1981 fritzien telkkuun joten erinomainen kuva ja ennen kaikkea äänenlaatu, settilistakin löytyy tuosta. Miinuspuolena tietenkin tuo nimen väärinkirjoitus koko otsikossa mutta saattaa olla että tuon videon alkuperäinen lataajakin on tosi hoikka. Eikä se todellakaan laatua pahenna. Tilutilu.

2012

Lähti käyntiin. Kammottavaa kuten aina. Kammottavuus on omiaan avaamaan ahdistukselle ja kuolemanpelolle ovea, tämä on oikeastaan ihan myönteinen asia jottei yhteiskunnan realiteetit unohtuisi. Jos niin kävisi voisi olettaa maailman olevan jollain lailla ruusuinen tms propagandaa.

Katsotaan ja seurataan tilannetta; viimeinen vuosi vihdoin? Tunnen katastrofien jo rakentuvan. Aion hankkia radion jossa on riittävän tehokkaat kaiuttimet, raahata sitä mukanani Antti Tuiskua reivittäen ja katsoa kuinka kauan kestää ennenkuin Hackman löytää tiensä selkääni.

Joulumieltä Itse Kullekkin

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi. Sanotaan. Lapsille suunnattua vakiopropagandaa, toisinaan kehittyvän pienen aivon ylirasitusta jotta opit menevät jo kasvuvaiheessa perille eikä kapitalistinen henki mene hukkaan jolloin lapsesta saattaa kasvaa konetta palvova apina jota on helppo kontrolloida ja muotoilla mieleisekseen. Tämä ei nyt ole mennyt ihan toivotulla tavalla.

Yhteiskunnallisten ennakkomääritelmien mukaisesti tämä kuuluisi; hyvä Tuomas lekan juopi, viranomainen pois Tuomaksen viepi. Tilastojen mukaan väkivalta kukoistaa näinä ihanan joulun aikoina, hosutaan kuin viimeistä päivää jotta saadaan näennäiset ja väkinäiset järjestelyt edes välttävästi hoidettua ja odotetaan korkin aukeamista jonka seurauksena lähdetään viimeistään aamuyöstä hakemaan kirvestä liiteristä setien ja tätien lässytyksen kiristäessä heikkoja hermoja tiettyyn pisteeseen asti ja sen jälkeen alkaa toden totta tapahtumaan.

Itsetuhoisuus on ihmiskunnan vitsaus ja sen jälkeen tai vaihtoehtoisesti jo ennen tätä ilmiötä pidetään huolta muiden tuhoamisesta, pääasia on että tuhotaan, henkisesti ja fyysisesti. Pahoin pelkään että tämä järjestetty oravanpyörä kasvaa kasvamistaan ja ainoa vaihtoehto on laittaa talla pohjaan ja toivoa että jossain vaiheessa peruutuspeilistä häämöttää vain ripeästi pienentyvä aukollinen kaide ja rotkon reuna, tässä tapauksessa rotkon reunan ulkopuoli.

Läsnäolo ja rauhallisuus on hautautunut maallisen keräilykrääsän alle jo aikoja sitten kaupallisuuden ehdottoman luisen käden virittäessä silmälappuja vanhojen kaakkien ohimoille samalla suitsia kiristäen, kannusten hivellessä ilkeästi kylkiluita pakottaen eteenpäin kohti markkinatalouden tunnelin päässä heikosti loistavan ihmismielen tulevaisuuden ja pelastuksen hehkulampun loistetta kohti.

Valitse siis tarkoin miten joulua vietät.

Hyvää joulua.

Tapa Jolla Mennään

Ainoa Oikea Asenne

Arkipäivän Metelit

No niin, testataan uutta videoplugaria josko tuo visuaalinen tarjonta hieman laajenisi vaikkakin tämän blogin em koetteleekin jo tällä hetkellä ihmis- ja apinatajunnan rajoja, tuossa hieman viihdettä. Sadly tämä tulee haudan takaa mutta sitä suuremmalla syyllä, RIP Ronnie. Vähintäänkin tuon kunniaksi pyhäpaita päälle, punssia kehiin ja ämyrit teipillä kupoliin, ritiläpuoli sisäänpäin tottakai.

Sometimes you never fall and ah you’re the lucky one, but sometimes you want it all you’ve got to reach for the sun

And find the Sacred Heart

Pyhäpäivän Metelit

Tosiaan, sunnuntaina Anvil ja Saxon Nosturissa. Loppuunmyyty putka ja tällöin putkassa ilmenee klaustofobista oireilua sekä ahdistusta hien, valkosipulin, Lidlin bissen iljettävän lemun sekä nälvettyneiden hormonien johdosta, odottelin katolla liikkuvien velvoitetyöllistettyjen kytkevän hyönteismyrkkykanisterin savupiippuun hetkenä minä hyvänsä.

Lips! The Man. Isot pojat eivät antaneet lämppärille soundia, stroboja, volyymia ja tuskinpa jo keski-ikään ehtineitä bändäreitäkään sillä saattaisihan tässä käydä vanhanaikaiset jolloin lämppäri päihittäisi pääesiintyjän? Mihin itsevarmuus on kadonnut? Miksi ainaista ali-arvostamista?

Tottakai siinä sitten kävikin näin. Ei ollut Saxonin vika tai mitään, Anvil vaan veti uskomattomalla ennakkoluulottomuudella ja asenteetta eli käytännössä kaikki henkinen irtaimisto sai kyytiä ja mies hymyili koko setin ajan. Oli rumpusooloa (joidenkin mielestä niin eighties mutta hitto soikoon, sieltähän nämä tulevat!) ja dildolla vedetty Lipsin skebasoolo, ei ei ei, ei tuohon pysty kukaan muu. Anvil antoi musiikille ja esiintymiselle arvonimen Nautittava, tällaista ei olla koettu aikoihin.

Saxon itse veti parituntisen läpi äärimmäisellä tarkkuudella ja teknisellä täydellisyydellä. Soundit oli kohdillaan kuten Biffin luonteellinen mahtipontisuus ja olemus joka herätti kunnioitusta kuten poikien soittotaito yleensäkin. Setistä ja esiintymisestä ei puuttunut mitään, ei mitään.. paitsi Anvil. Onhan se hieman väärin verrata mutta fakta on fakta.

Settilistoja en jaksa enää kopioida joten tuossa nuo suoraan; Anvil ja Saxon.

Sunnuntain Jutustelut (Ei Raskasta Lainkaan)

Vitoselta mainos sarjasta nimelta Score. Pölyisen ja kaukaisesti eritteisen ruudun täytti finnitauluinen jumppatukka joka kesäduunivalinnan johdosta tulee suuresti ja monasti pettymään potentiaalisen ensipenetraation hetkellä, tuo kertoi tietokonepeleistä. Usko nyt, ei ole tulevaisuutta. En tässä aio omia kurjia kokemuksiani toisaalta valaista.

Illalla Anvil ja Saxon, hieno sunnuntai. Joutuu varomaan punssin kanssa sillä huomisen perinteinen vapaapäivä lankeaa aina jonkun ansiotyöläisen hartioille, omasta mielestäni tuon pitäminen vapaana on perin itsekästä ja osoittaa kertaalleen perimmäisen ihmisluonteen ja sen kurjat piirteet, ikään kuin tämä tulisi aina näinä aikoina kaapista. En siis saanut sitä vapaaksi.

Previous Older Entries

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.